kuunnellen yksinäistä kuvaa
silmänsä sulkien kaikelta pahalta
ei kukaan tätä voisi pilata
nälän kaivertaessa kuivan ihon pintaa
kopeissa sormissa kiertää kerrankin veri
kaikki ihokarvat pystyssä
ei tarvitse enää pelätä
ikuista huutoa mielessään
painostusta hellien käsien ympäröiden
edes itseään, ei edes itseään
pienimuotoinen taivas
Kommentit